Täällä Dubaissa asiahan toimii niin, että kerran vuodessa auto pitää käydä rekisteröimässä uusiksi ja kai siinä samassa hyssyssä vähän tsekkaillaankin miten mopo kulkee. Jos kulkee. Ihan piece of cake, olen antanut itseni ymmärtää, ainoastaan sillä hetkellä on myös hoidettava kaikki rästiin jääneet sakot. Täällä kun sakoista ei tule mitään viestiä kotiin taikka muistutus- ynnä karhukirjeitä, itseasiassa ei edes korkoa. Olenkin siis varsin huolettomasti, pää puskassa, huristellut edestakaisin viimeisen vuoden.
Kaikki sakothan eivät ole mitenkään yllätyksiä, sillä esim. parkkisakosta jätetään yleensä tuttuun tyyliin sellainen kivan kiva flyeri pissapojan alle. Niitä on kerääntynyt, noh, muutama, koska aina ei ole ihan selvää mihin saa parkkeerata ja mihin ei. Ei ainakaan minulle. Jos kadun reunassa ei ole mitään selkeää "Älä prkl pysäköi autoasi tähän" kylttiä, niin enhän minä voi mitenkään arvuutella, että onko se nyt sallittua vai ei. Ja jos siinä saman kadun varrella on sata autoa pysäköitynä, niin oletan, että homma on pihvi. Harmillisen usein tämä on osoittautunut vääräksi johtopäätökseksi ja sitten onkin ollut sellaista ihmeellistä koukerokirjoitusta täynnä oleva lappu visiirissä. Ota siinä sitten selvää, että missä mättää! Kielimuuri.
Siitä lähtien kun olen saanut ajokorttini (elikkä 1992) olen ehkä saanut about kaksi sakkoa per vuosi. Yleensä parkkisakkoja, mutta välillä myös sen takia, että kaasujalka on painanut enemmän kuin olisi pitänyt. Ei kuitenkaan missään nimessä mitään hillitöntä kaahailua (sekin vielä), vaan juuri sellaisia eniten kyrpiviä 5 km/h "liian lujaa ajoa". Mielestäni ihan taputuksen arvoinen suoritus, sillä eihän kukaan voi olla täydellinen. Eeeniwei ... uuden kotimaani byrokraatit ovat keksineet sellaisen oikein oivan systeemin, jolla noin vain netistä voi tarkistaa oman pienen bonussaldon, elikkä kuinka monta sakkolappua on hautumassa. Joskus siellä on vielä oikein näppärä kuvakin mukana, jossa kaivat nenääsi juuri kun salama välähtää. Luulisi siis, että järkevä ihminen kävisi aika ajoin tarkistamassa tiliään, mutta ehei, ei ainakaan tämä naikkonen. Mitä sellaisista turhaan etukäteen ressiä ottamaan, kyllä se sitten selviää kun on korkea aika selvitä. Esimerkiksi silloin, kun on pakko katsastaa auto.
Kuten sanottua, muutaman parkkisakon muistinkin, sillä koen joka päivä sen saman rumban kun ajelen 30 minuuttia ympyrää metsästämässä parkkipaikkaa. Sellaisiakin lipsahduksia on käynyt, että kamera on räpsäyttänyt kuvan meikäläisestä, mutta mielestäni vain kaksi kertaa. Kuukausi sitten pitkän etsinnän tuloksena löysin paikan ihan töiden vierestä, kun joku vanha herrashenkilö peruutti paikastaan ulos. Voi sitä riemua, mielestäni setä vielä vilkutti minulle, että tänne vaan, tässä on juuri hyvä paikka Sinulle. Ei muuta kuin lippua ostamaan ja töihin. Kotiin lähtiessäni huomasin taas sen iänikuisen paperin ruudussa ja kiroilin mielessäni, että miksi aina minua vainotaan. Kunnes huomasin, että olin parkkeeranut tyynesti invapaikkaan. Aamulla ei olut missään vaiheessa hälyttänyt paikan iso koko (höh, mulla on iso auto!) taikka sen sedän huiskuttelu.
Tänään sitten selvisi, mitä sekin lysti maksoi - vaivaiset 180 euroa. Sellaiseen paikkaan voisi ostaa vaikka ihan salikortin, tuskanhikihän siinä päälle pukkasi kun tavailin numeroita. Plakkariin oli vuoden mittaan kertynyt kahdeksan sakkoa ja kaikki eri hintaisia (inflaatio varmaankin). Oli parkkisakkoa, invasakkoa, ylinopeutta siellä sun täällä ja sitten kaiken kukkuraksi ihmeellinen kuittaus "ohitus kielletyllä alueella"?! Elikkä poliisi on muka bongannut minut jossain ohittamassa viivan yli (impossible!) ja kirjannut noin vain, ilman todistajia, asian koneelle. Oiva tapa kerätä rahaa. Hintaa koko paketille tuli semmoiset 500 euroa. Onneksi bensa on sentään halpaa, loppujen lopuksi olen tietenkin vain säästänyt rahaa. Ja minun logiikallani onkin selvää, että mitä enemmän ajaa, sitä enemmän säästää! Helppoa, eikö?
Kuitenkin koko juttu jäi vähän hampaankoloon, sillä olen mielestäni käyttäytynyt olosuhteisiin nähden oikein esimerkkillisesti liikenteessä. En kaahaa niin kuin kaikki muut, vilkuttele valoja, soita torvea, näytä keskisormea taikka kiilaa ketään mihinkään. Päästän silloin tällöin kohteliaasti ihmisiä eteeni, kiitän aina jos joku päästää minut eteensä ja muutenkin olen oikein reipas tyttö liikenteessä. Jos joskus elämässäni olen ajanut aikuismaisesti ja harkiten, niin se on sitten täällä. Myönnetään, olosuhteiden pakottamana, mutta kuitenkin! Siitäkään ei saa mitään papukaijamerkkiä, eipä tietenkään, ihan sama. Tiet ovat pullollaan idiootteja, jotka voisi teloittaa saman tien, mutta niille ei tehdä yhtään mitään. Huoh.
Vaan ei se mitään, nyt aloitetaan taas ihan puhtaalta pöydältä, vahingoista viisastuneena ja kaikkien kameroiden paikat päähän päntättyinä.
Kommentit