Vaikka niin kovastikkin aluksi lupailin, etten kirjoittelisi enää muista ihmisistä tänne plokiini, niin nyt on kyllä aivan pakko avautua, sillä niin makoisat naurut olen saanut erään tapaamisen johdosta.

Pomoni oli kutsunut minut ja kolleegani L:n grillijuhliin uuteen kämppäänsä. Luulimme, että kyseessä olisi ns. työillallinen, mutta paikalle saavuttuamme huomasimme, ettemme olletkaan ainoat kutsuvieraat. Geimeissä oli mukana joku Englannista vierailulla oleva pariskunta ja sitten Mrs. P, heidän uusi naapurinsa.

Mrs. P on semmoinen melkein kuusikymppinen naisihminen, joka yrittää hinnalla millä hyvänsä näyttää kolmekymppiseltä. Hyvin pieni, melkein linnunomaisen hauras, naama niin kireäksi vedetty, että itseäkin alkoi huipata ja tukka platinablondi, puolipitkä ja niin sileä, että se oli varmasti silitetty ennen juhlaa. Tissit kokoa 70F ja huom., niin korkealla, ettei omanikaan olleet sillä tasolla kun olin 12v. Asusteena valkoiset caprit, kireä laventelin värinen, leopardikuvioinen (höh tietenkin) paita, mihin oli ommeltu jotain kamalia strasseja. Jalassa valkoiset kiiltonahkaa olevat korkokengät (oikein oivalliset puutarhajuhliin) ja luonnollisesti kenkiin matchaava laukku.

Koko ilta pyöri hänen ympärillänsä, mitä tahansa asiaa sivuttiin, niin hän käänsi jutun itseensä. Siemailin valkoviiniäni kohteliaan hiljaisesti ja tuijotin Mrs. P:tä kuin jotain ala-asteen kemian projektia. Haluankin nyt tässä kertoa aivan kaiken oleellisen, aivan vain muistutukseksi itselleni siitä, että tällaiseksikin voi ihmispolo päätyä elämässään. Tasan ei käy onnen lahjat.

Mrs. P on muuttanut jokusen aikaa sitten Dubaihin poikansa Harryn kanssa. Harry on aivan uskomaton tyyppi, hyvännäköinen, lahjakas musician, äärettömän älykäs jne. Harry oli vain yksi päivä todennut, että "mitäs mutsi jos muutettaisiin Dubaihin" (ei tietenkään näin jurolla kielellä, vaan juuri sellaisella honottavalla juppi-britti aksentilla). Ja niinpä äityli oli pakannut tavaransa ja muuttanut Harryn kanssa aavikolle. Kun täällä oli kerran muutama Harryn kaverikin! Tässä vaiheessa tuli ensimmäinen viittaus Mrs. P:n ex-mieheen, ketä ei ollut koskaan suostunut matkustamaan tänne, vaikka Mrs. P oli jo aikoja sitten todennut miehelleen, että Dubai on ihan kuuminta hottia (literally). Joka kerta kun ex-miehestä puhuttiin, häneen viitattiin "you-know-who" tyyliin, kulmakarvoja nostellen. Ymmärsin viksuna flikkana, että nyt on varmaan kyse vähintään YK:n pääsihteeristä taikka jostain Richard Bransonista, mutten tietenkään voinut osoittaa näin julkisesti olevani tavis, joka ei tiennyt missä mennään.

Harrystä vielä sen verran, että hän on 18-vuotias ja haluaa musiikkipisnekseen (koska hänhän on siis niin uskomattoman lahjakas!). Viime kesänä äiti oli hankkinut Harrylle kesätöitä joltain isolta levyfirmalta, mutta arvatkaapa, ne olivatkin käyttäneet Harryä hyväkseen ja laittaneen pojan auttamaan muutossa! Kolme päivää Harry oli joutunut kantelemaan laatikoita huoneesta toiseen, jonka jälkeen hän oli lopettanut pestin, sillä eihän hän tällaista työtä halunnut opetella, hän haluaa musiikkibisnekseen! Siis kyllähän Harry mielellään vaikka auttaisi kavereita muuttohommissa, mutta tällainen orjatyö menee kyllä hieman pitkälle! Niinpä Mrs. P oli pamauttanut firman CEO:n huoneeseen ja antanut kuulua, miten järjettömän typerän tikin nämä ummikot olivat tehneet. My Harry deserves better!

Pienenä välikommenttina tähän, että mielestäni vanhempani ovat toimineet hyvin kyseenalaisesti kun eivät ole koskaan menneet aukomaan päätänsä kaikkiin kesätyöpaikkoihini. Minuahan on kusetettu! Vähintään olisi pitänyt päästä teininä johtajan paikalle virkaa harjoittamaan ... huoh.

Tällä hetkellä Harry on muuten Thaimaassa suorittamassa Masters of Diving (en hellinnyt korjata pientä virhettä) tutkintoa sillä sen menestyksekkään musiikkiuran ohella Harryhan on sellainen joka paikan höylä ja MacGyver. Ja kuulkaa kun senkin tutkinnon poika on suorittanut alle kahdessa kuukaudessa (vautsi!), varmaan nyt kaikki sukelluskoulut ympäri maapalloa jonottavat Harrya listoilleen.

Yhtäkkiä Mrs. P toteaa, että Ozzylla ja Sharonillakin menee nykyään niin hyvin, kun palkka juoksee Osbournes-sarjan ansiosta. Tähän perään sellainen kulmien kohotus, niin kun itseasiassa sarjan tuottajat pyysivät aluksi Mrs. P:tä ja hänen eksäänsä sarjan hahmoiksi, mutta TIETENKÄÄN he eivät suostuneet mihinkään niin tavismaiseen touhuun, joku raja sentään (ja samalla sellainen alakuloinen ilme, kun rouva laskeskelee kaikkia dollareita, mitkä ovat menneet ohi suun). Haa, Mrs. P on siis jonkun musiikkialan julkimon entinen trophy wife, jee, kuka kuka kuka?

Kahville siirtyessämme Mrs. P alkaa vaahdota filippiiniläisestä taloudenhoitajastaan, joka kuulemma tuhlaa siivousaineita!!! Hänen mukaansa Ajaxit ja Jiffit katoavat tajutonta tahtia, "Does she cook her rice in it???". Tämän alentavan kommentin jälkeen hän korjaa heti (kansainvälisenä ylimystöluokkalaisena) varmuudeksi sen, että on todella reilu maidiään kohtaan, vaikka sillä on niin hirveät kynnetkin, että se oli aivan pakko pistää pedi- ja manikyyrille.Hän on jopa lahjoittanut omia Chanelin kynsilakkojakin tyttöparalle niin, että tämä olisi edes jotenkin edustuskelpoinen. On se perkele kumma, kun kynnet ei pysy kondiksessa siivotessa! Ja kun tämä tyttö vaan haluaa siivota koko ajan, Mrs. P sanoo ainakin kerran päivässä, että "lopeta hyvä ihminen tuo ianikuinen puunaus ja mene tekemään jotain niiden muiden filippiiniläisten kanssa!". Voin vain kuvitella, mitä tämä maid ajattelee Mrs. P:stä.

Tämän hyvin, HYVIN, pitkän illan jälkeen en voinut muuta kuin googlata kyseisin Mrs. P:n. Oli vaan aivan pakko saada tietää, että kuka hittolainen se sitten oikein on. Voi tsiisus, yhden mitään sanomattoman bändin kitaristin entinen vaimo, olisi nyt vaikka ollut Scroppareiden Klasun vaimo niin olisin sentään hiukan voinut hekumoida. Eteeni osuikin vino pino linkkejä kaiken maailman lehtijuttuihin, kuinka kyseinen mies oli jäänyt tuhansia kertoja kiinni pettämisestä ja kuinka hän oli lopulta kadonnut kuin pieru saharaan jonkin nuoren blondin kanssa. Ei ihme, että Mrs. P:llä pipo kiristää!

Olen aina karsastanut tätä tyyppiä "Parempi Englantilainen", tapaa, jolla he puhuvat ja yrittävät olla niin perkeleen aristokraatteja, vaikka loppujen lopuksi he ovat melkein jopa suomalaisia kamalampia juntteja (enkä nyt sano, että suomalaiset ovat pelkästään juntteja, mutta kuitenkin vähän sellaista menninkäiskansaa). Kuitenkin eniten tämän illan aikana päässäni pyöri ajatus siitä, miten kamalaa olisi olla samanlainen kuin hän, siis ei pelkästään kaiken paskan takia, mitä sieltä tuli, vaan myös nainen, jonka ainoa saavutus on ollut pyöräyttää (kylläkin jumalallisen lahjakas) lapsi maailmaan ja hengata jonkun rokin Matti Nykäsen vaimona siihen asti, että dumpataan... Auts.

Pistänkin nyt heti proggislistaan uuden merkinnän: tavoitteena olla niin täydellinen vaimo, ettei kukaan koskaan jätä.