Kaksi kuukautta hiljaiseloa ja kovaa pähkäilyä siitä, pitäisikö minun kirjoittaa vielä jotain, ovat johtaneet siihen, että olen tehnyt päätökseni: kyllä, mutta puhtaalta pöydältä. Poistin kaikki vanhat jorinat, suurimmaksi osaksi siksi, että pelkäsin anonymiteettini menettämistä. Olin aina kirjoitellut suurin piirtein mitä sylki suuhun tuo, ja jossain vaiheessa aloin pohtia, miltä niistä ihmisistä, kenestä välillä kirjoitin, mahtaisi tuntua lukea siitä täällä. En koskaan pitänyt blogia viestintävälineenä kotijoukoille, vaan juuri pienenä stressinpoistoventtiilinä, hyvänä kanavana selvittää omaa ajatuksenkulkuani.

Nytkään ei missään nimessä ole tarkoitus alkaa sensuroimaan tekstiä, joten älkää pelätkö, en ala miksinkään Stepford Wifeksi, joka kirjoittaa siveästi hellan puunamiisprojektista taikka kissoille kutomista jumppereista, ehei, yritän vaan olla referoimatta turhaan muihin tunnistettaviin ihmisiin.

Elikkä poks, uusi kausi on korkattu ja nyt sitten jännittämään, mitä se tuo tullessaan. Kun on taas niin kauhiasti asiaa mistä kitistä!